Toukokuu on jo pitkällä, mutta luonto on vielä kovin paljas. Huomioliiveissä sinne tänne säntäilevät lapset erottuvat maisemasta. Lastenhoitaja Camelia Tiainen Zainea kutsuu heidät luokseen ja antaa päivän askarteluohjeet.
– Tänään teemme luontotauluja. Ensin kerätään kepit kehyksiksi. Kuinka monta keppiä tarvitaan neliöön?
Yksi lapsi kerää käpyjä, toinen poimii valkovuokon ja asettelee sen varovasti keskelle kehyksiä.
– Saatte poimia kukkia, mutta vain yhden. Muistattehan, että se joka rakastaa kukkaa, ei revi sitä irti. Se joka rakastaa hyönteistä, ei häiritse sitä. Annetaan luonnolle rauha, Camelia muistuttaa.
Osa lapsista malttaa keskittyä tehtävään, osa keksii pian muuta puuhaa.
– Tästä tulee meille avaruusraketti. Lennetään sillä Marsiin ampumaan peikkoja!
Päiväkodin arkeen kuuluu metsäretkiä ympäri vuoden. Luonto toimii oppimisympäristönä. Talvella leikitään lumessa, kesällä poimitaan mustikoita.
– Lasten kanssa voi tehdä luonnossa mitä tahansa. Kun kerätään keppejä, voidaan samalla harjoitella laskemista tai tehdä vertailuja: tämä keppi on paksumpi ja tuo ohuempi, Camelia kertoo.
Arki rullaa suunnitelmallisesti
Koivukylän päiväkoti Vantaalla on yksi Suomen suurimmista. Siellä on nyt yhteensä 178 lasta. Julkisuudessa suurpäiväkotien mittakaavaa on ihmetelty ja niitä on epäilty meluisiksi lapsivarastoiksi, joissa yksilöt hukkuvat massaan. Mahtaako lapsilla olla tilaa edes leikkiä tai ulkoilla?
Camelia levittää vastaukseksi käsiään: metsä alkaa heti päiväkodin portilta, kävelymatkan päässä virtaa Keravanjoki, jonka rantaan tehdään retkiä, ja läheisen koulun urheilukenttä on päiväkodin käytössä.
– Vaikka päiväkoti on iso, sitä ei aina huomaa. Silloinkin kun kaikki lapset ovat iltapäivisin samaan aikaan pihalla, se tuntuu turvalliselta. On vain pidettävä silmät hyvin auki, ettei mitään tapahdu.
Koivukylän päiväkodin johtaja Merja Pulkkinen myöntää, että suurpäiväkodit saattava ensin arveluttaa.
– Kun meille tulee sijaisia pienemmistä päiväkodeista, he saattavat jännittää etukäteen. Usein ennakkoluulot hälvenevät nopeasti.
Lastenhoitajan työ on nimittäin pohjimmiltaan samaa kaiken kokoisissa yksiköissä.
– Siirtymät päiväkodin sisällä ovat pidempiä, eivätkä työntekijät näe yhtä paljon toisiaan kuin pienemmässä päiväkodissa, mutta pienryhmätoiminta on samanlaista kuin muuallakin.
Päiväkoti on jaettu neljään kotialueeseen.
– Ne ovat aivan kuin neljä pientä päiväkotia ison päiväkodin sisällä. Jokaisessa on neljä lapsiryhmää ja jokaisessa ryhmässä 8–14 lasta riippuen heidän iästään, Pulkkinen selittää.
Ryhmät ovat kahden kasvattajan ryhmiä, joissa toimii yksi varhaiskasvatuksen opettaja ja yksi lastenhoitaja.
Kymmeniä kieliä, yhteinen ymmärrys
Päiväkodin erityispiirre on monikielisyys. Useimmilla lapsilla ja lähes puolella työntekijöistä äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Se tuo rikkautta arkeen.
– Vieraskielisten lasten on helpompi tulla tänne, kun päiväkodissa on omaa kieltä ja kulttuuria ymmärtäviä lapsia ja aikuisia. Se helpottaa kotoutumista. Kun perheiltä kysyy, mitä taitoja he toivovat lapsen oppivan varhaiskasvatuksessa, suomen kieli nousee ykköseksi. Myös suomenkieliset vanhemmat arvostavat monikielistä ja monimuotoista ympäristöä.
Lapset löytävät yhteyden toisiinsa ilman yhteistä kieltä. Kun toinen osaa sanoa ”auto” ja toinen ”leikki”, ei enempää tarvita. Aikuiset tukevat suomen oppimista muun muassa kuvien avulla.
– Kuvien kautta lapsi voi osoittaa, mitä haluaa. Toistojen myötä sanat jäävät mieleen, Camelia kertoo.
Vahvan tunteen hetkellä äidinkieli nousee usein pintaan. Siksi on tärkeää, että joku aikuinen tai toinen lapsi osaa samaa kieltä.
– Myös vanhemmille on iso merkitys, jos he saavat kuulla lapsen kuulumisia omalla kielellään.
Vanhempien kanssa käytetään tulkkeja. Joskus turvaudutaan englantiin. Myös moni lapsista ymmärtää sitä, vaikka äidinkieli olisikin jokin muu.
Kokemus tuo ymmärrystä
Camelia johdattelee lapset suomen kieleen vaivihkaa.
– Minkä värinen takki sinulla on? Ei, se ei ole ruskea vaan sininen. Muistatko, millainen sininen? Tu-tu.. hän auttaa.
– Tuhma? ehdottaa lapsi.
– Ei kun tummansinen, Camelia muistuttaa.
Ilme paljastaa, että sana on lapselle entuudestaan tuttu. Olikohan sana oikeasti hukassa vai jekuttikohan lapsi vain? Sitä on vaikea sanoa.
Taustansa takia Camelian on helpompi ymmärtää lapsia, joiden perheiden juuret ovat jossain toisaalla. Hän muutti Suomeen Romaniasta lähes kaksi vuosikymmentä sitten.
Camelian oma lapsuus oli kovin toisenlainen kuin se, jossa hänen hoitamansa lapset kasvavat. Romaniaa johti pitkään kommunistinen puolue, ja yhteydet ulkomaailmaan olivat hyvin rajatut. Ceausescun hirmuhallinnon kukistumisen jälkeen 1989 poliittiset ja taloudelliset uudistukset etenivät hitaasti.
– Tulin kahden lapseni kanssa Suomeen talvella 2004. Päällimmäisenä mielessä on se, miten kylmää ja pimeää täällä oli. Olin työskennellyt Romaniassa matematiikanopettajana, ja ajattelin, että täällä minun olisi helpompi päästä työskentelemään lasten kanssa.
Oppisopimuskoulutuksen ja suomen kielen opintojen myötä uusi työura pääsi alkamaan nopeasti. Koivukylän päiväkodissa Camelia on työskennellyt nyt vajaat kolme vuotta, lähes päiväkodin perustamisesta saakka. Tällä hetkellä hän toimii varhaiskasvatuksen opettajan sijaisena.
Lempeys kantaa
Camelian äänessä kuuluu liikutus, kun hän puhuu lapsista.
– Lapset oppivat positiivisen kasvatuksen kautta. En sano lapsille, että ”ei saa juosta”, vaan ”kävele mieluummin, ettei satu mitään”.
Hän asuu melkein työpaikkansa naapurissa. Töiden valuminen vapaa-ajalle ei harmita häntä.
– Joskus näen parvekkeeltani päiväkodin lapsia ja vanhempia, ja tuntuu hyvältä, kun he vilkuttavat minulle. Lähikaupassa lapset moikkaavat ja tulevat halaamaan. Joskus kävelemme samaa matkaa päiväkotiin.
Lastenhoitajan työ monikielisten lasten parissa vaatii
- Monikielisiä viestintätaitoja: selkeä puhe, eleet, kuvat ja muut kommunikointikeinot
- Kulttuurista herkkyyttä ja kunnioitusta
- joustavuutta ja sopeutumiskykyä
- Empatia ja tunneälyä
- Luovuutta ja pedagogista monipuolisuutta
Mikä tekee Koivukylän päiväkodista erityisen?
- Koivukylän päiväkoti aloitti toimintansa Itä-Vantaalla syyskuussa 2022.
- Päiväkodissa on yli 40 työntekijää ja paikkoja 224 lapselle yhteensä16 pienessä ryhmässä.
- Lähes puolella henkilökunnasta äidinkieli on muu kuin suomi. Lapsista noin 80 prosenttia on vieraskielisiä ja he puhuvat noin 30–40 eri kieltä.
- Ryhmissä työskentelevien ammattilaisten lisäksi päiväkodissa työskentelee koko henkilöstöä tukevia erikoistuneita ammattilaisia, kuten laaja-alainen varhaiskasvatuksen erityisopettaja, kehittäjäopettaja ja kehittäjäsosionomi.
- Valmistuessaan Koivukylän päiväkoti oli Suomen suurin hirsipäiväkoti. Rakennuksessa on kaksi kerrosta ja sen pinta-ala on yhteensä 2 450 nelimetriä. Käyttökustannuksia alentavat muun muassa maalämpö ja aurinkosähkö.
- Lasten luontosuhdetta vahvistetaan monin tavoin: Pihalla kasvaa omenapuita ja marjapensaita ja joka ryhmälle on kasvulavoja. Tontin reuna-alueille on jätetty luonnonmukaista kasvustoa ja kunttaa. Pihalta on suora yhteys lähimetsikköön.
Lue myös: Peliyhtiö Supercellin päiväkodissa leikkipaikkana on koko maailma
